Vain tarkistus .

 Sataojan suu. Jospa tuo kommentointi osuisi nyt kohdalleen.

Venejärven retki

Ihan tietä pitkin tällä kertaa kuljin. Autollakin tuohon pääsee.
Venejärven nuotiopaikka näkyy edessä.

Nuotiopaikka on siisti ja luonnonläheinen.

Puita on  katoksessa,

lähellä pitkospuiden varrella pieni katettu lähde,
josta haen taas kahviveden ja hyvää se on juoda muutenkin.

Siinä se lähde onkin.

Järveä kiertää pitkospuut hankalimmissa kohtaa.
Kalastajiakin niillä usein näkee. 
Juuri noilla pitkospuilla on hieman jännittävää kävellä kun on aivan veden äärellä,
mutta siellä on useita hyönteisiä ja ennen kaikkea suon kukkia mm. karpalot kukkivat.
Aivan pakko käydä joka kerta.

Sitten toiselle puolen järveä. Hyvät pitkospuut ja helppo kulkea...

Tämä kuva on kyllä siitä nuotiorannasta

Kaunista vehreää ja täysin hiljaista.
Tuossa tapasin komean rantahämähäkin, ison rantaraitulin.   
Siihen ei kannata koskea.

Korentoja yritin kuvata, mutta ei se nyt ollut niiden mieleen.
Lentelivät vaan veden yllä

Aika kului nopeasti ja piti lähteä kotiinpäin, nyt valitsin metsäpolun kulkeakseni.

Tunnelmat vaihtelee, on vehreää korpimaista metsää.
 Sammaloituneita kiviä ja kantoja. korkeita lohkareita

Taas on uutta katsottavaa 

Suuria lähes valtavia muurahaiskekoja on paljon.
Tämäkin jo aika vanha ja kuinkahan laaja se onkaan tuolla maan alla.

Siinä pieni maistiainen. Venejärven  ympäristön tutkimiseen ja tutustumiseen ei yksi päivä tai kerta riitä.
Sataojan luonnonpuiston lenkkikin vie kyllä reippaasti yhden päivän. Marjastusaikaan voi kerätä mustikatkin talveksi. 
Parinkymmenen vuoden aikana , käynyt joka kesä ja aina löytyy jotakin uutta.
Kuvaan perhosia ja niitäkin löytyy. 
Metsäpolut luovat oman mausteensa ja ne ovat hyvin merkitty, mutta lasten kanssa ehkä kuitenkin matkaisin autolla. Parkkipaikkakin on.
Suosittelen.