Pirttisalmen reittiä hieman.

 Pirttisalmen reitti on yksi Heinolan kiehtovimmista päiväreiteistä. Polku myötäilee Ruotsalaisen komeita rantoja.
Se kipuaa kallioille, ja laskeutuu taas alas kiemurrellen metsikössä. Reitillä on paikoin hieman vaativampiakin kohtia, mutta hyvin niistä selviää, ne antavat vaan lisää mielenkiintoa retkeen.
Kalliorannat on jääkausi muovannut ja reitti on luonnonpolkua.

Hiljaisuus

Kaunista kalliota

polku kiemurtelee

maisemaa.

Yksi kauneimmista paikoista on itse Pirttisalmi jota saa katsella korkealta jyrkältä kalliolta

Loppupuolella on sitten tulistelupaikka jossa voi levähtää jotta jaksaa taas vaeltaa. Näkemistä ja kokemista riittää.

Retket kummittelee mielessä

Alkaa olla sitä aikaa, että mieli haluaa tuonne luontoretkille yhä enenevässä määrin. En nyt ihan vielä, ainakaan mitään pidempiä retkiä ajatellut tehdä. 
Tuo kansikuvan louhosmonttu on yksi mieleisimmistä paikoista monesti siellä olen käynyt, mutta aina vaan mieli sinne palaa.
Tuossa kartalla, se on pienehkö sininen pläntti johon piirsin rastin. Heinolan kirkonkylässä  moottoritien reunassa.
No, jonain päivänä laitan paremmat ohjeet jos jotakin kiinnostaa.

Monttu on muodostunut aikoinaan kun moottoritietä rakennettiin Heinolan ohitse. Jyrkkäreunainen ja syvä, kirkasvetinen, kuulemani mukaan monien uskallikkojen suosima uimapaikka.

Muutama uusi, siis ihan uusi paikkakin on löytynyt. Aiemmin en edes tiennyt niiden olemassa oloa, uskoisin niiden olevan todella hyviä hyönteispaikkoja ja ties mitä. Nyt vaan iloista ja reipasta kevään odotusta. Maltetaan vielä

Helmikuu on tullut...

 Hieman jo aurinkokin kurkisteli tänään täällä Itä-Hämeessäkin, sillä lailla vienosti vihjaten. Kevään retkiä aloin oitis suunnitella. Vieläkö jalat kantaisi pidemmänkin lenkin metsäpolkua. Treenaaminen täytyy aloittaa ainakin.
Kymijoen rantaan on kulku vienyt koko tammikuun ajan. Kohta sielläkin meno vilkastuu, kun muuttolintuja alkaa ilmestymään. Saa nähdä millainen kevät tulee, onko vielä huhtikuussa 40 cm lunta ja pakkasta.
Sorsilla on aina keväällä tuolla joella hauska leikki, ensin lennetään jonkin matkaa jokea ylöspäin ja laskeudutaan veteen ja annetaan virran viedä hurjaa vauhtia alaspäin

Puolikesyt joutsenet ovat lähes aina tuossa lähellä. Toinen emoista katosi uudenvuoden aattoiltana/yönä  Ilmeisesti rannalla ammuttujen rakettien vahingoittamana menehtynyt.
Toinen poikasista tuli aivan lähelle, emo jäi toisen kanssa vähän kauemmaksi. 

Odotellaan, että kelit sallivat metsäpoluille lähtemisen, nyt on ihan jäätikköllä.

Vain tarkistus .

 Sataojan suu. Jospa tuo kommentointi osuisi nyt kohdalleen.

Venejärven retki

Ihan tietä pitkin tällä kertaa kuljin. Autollakin tuohon pääsee.
Venejärven nuotiopaikka näkyy edessä.

Nuotiopaikka on siisti ja luonnonläheinen.

Puita on  katoksessa,

lähellä pitkospuiden varrella pieni katettu lähde,
josta haen taas kahviveden ja hyvää se on juoda muutenkin.

Siinä se lähde onkin.

Järveä kiertää pitkospuut hankalimmissa kohtaa.
Kalastajiakin niillä usein näkee. 
Juuri noilla pitkospuilla on hieman jännittävää kävellä kun on aivan veden äärellä,
mutta siellä on useita hyönteisiä ja ennen kaikkea suon kukkia mm. karpalot kukkivat.
Aivan pakko käydä joka kerta.

Sitten toiselle puolen järveä. Hyvät pitkospuut ja helppo kulkea...

Tämä kuva on kyllä siitä nuotiorannasta

Kaunista vehreää ja täysin hiljaista.
Tuossa tapasin komean rantahämähäkin, ison rantaraitulin.   
Siihen ei kannata koskea.

Korentoja yritin kuvata, mutta ei se nyt ollut niiden mieleen.
Lentelivät vaan veden yllä

Aika kului nopeasti ja piti lähteä kotiinpäin, nyt valitsin metsäpolun kulkeakseni.

Tunnelmat vaihtelee, on vehreää korpimaista metsää.
 Sammaloituneita kiviä ja kantoja. korkeita lohkareita

Taas on uutta katsottavaa 

Suuria lähes valtavia muurahaiskekoja on paljon.
Tämäkin jo aika vanha ja kuinkahan laaja se onkaan tuolla maan alla.

Siinä pieni maistiainen. Venejärven  ympäristön tutkimiseen ja tutustumiseen ei yksi päivä tai kerta riitä.
Sataojan luonnonpuiston lenkkikin vie kyllä reippaasti yhden päivän. Marjastusaikaan voi kerätä mustikatkin talveksi. 
Parinkymmenen vuoden aikana , käynyt joka kesä ja aina löytyy jotakin uutta.
Kuvaan perhosia ja niitäkin löytyy. 
Metsäpolut luovat oman mausteensa ja ne ovat hyvin merkitty, mutta lasten kanssa ehkä kuitenkin matkaisin autolla. Parkkipaikkakin on.
Suosittelen.

 

  

 

 

 

Syystunnelmia syyskuun viimeisiltä päiviltä,

 Ruska tuo oman tunnelmansa suollekin.
Tummat sävyt ja vastapainona tuo vahva oranssin ruskea suoheinikko.
Tienoo on aivan hiljainen.

Kuin suon villi laulu

Tunnelmat vaihtuvat, kun käännät selkäsi niin taivas tummuu
 ja toisaalla lammen joutsenperhe

viettää niitä viimeisiä hetkiään kotilammella.
Pian on aika matkata paremmille ruokapaikoille

Yritän tehdä paluuta blogimaailmaan.

 No niin, vuosia on tullut lisää ja harharetkiltä tekee mieli palata takaisin.
Se vieläkö osaan ja onnistun, jää nähtäväksi.
Asustelen yhdessä 10 vuotiaan Lucy kissan kanssa. Lucy onkin aivan erityinen kaveri ja se varmasti tulee näkymään täälläkin.
Kameroineni vielä lenkkeilen, vaikka hieman alkaa matkat lyhenemään.
Periksi ei edelleenkään anneta.
Eteenpäin mennään.
Luonto vetää puoleensa ja elämä on parasta ulkona, sillä mentaliteetilla jatketaan.

Laviassuo nyt 14 päivä syyskuuta 2024. Sininen utu verhoaa suota. On ilta.

Tuo suo on ollut eräänlainen rauhallisuuden tyyssija.
Vanha turvesuo, josta toiminta on loppunut jo vuosia sitten. Paikalle on kehittynyt ihan mukava kosteikko ja monien vesilintujen levähdys ja pesäpaikka.
 Muitakin lintuja tuo lehtomainen alue kiehtoo. Samoin niitä minulle tärkeitä pikkuisia hyönteisiä.
Ensi vuonna tuohon rakentuu suuri aurinkovoimala. Lampi pyritään säästämään, mutta puusto ilmeisesti kaikki katoaa. Seuraan sen keritystä ja kertoilen täällä. 

Muutamia kuvia kuluneelta kesältä:

Palataan....